YSS ry:n ja Metropoliseuran tutustumismatka Tukholman alueelle

Arto Salmela

19.08.2012

Laivan lähdettyä kahdeksan matkalaista kokoontui kokoushuoneeseen keskustelemaan matkan ohjelmasta ja teemasta. Kokoushuoneen pyöreästä pöydästä oli upea näkymä kulku-suuntaan. Santahaminan ohitettuamme aloitimme systemaattisemman keskustelun. Esille tuotiin muutama fakta Ruotsista:

–      asuntotuotanto/asukas  on vain puolet muiden Pohjoismaiden tasosta

–      BKT/asukas on vähän meidän edellä ja Tanskaa jäljessä, Norja 20 % edellä

–      julkisen sektorin osuus meillä 48 %, muualla 53-57  %

–      Ruotsin vaalit pitkine listoineen pidetään neljän vuoden välein. Eduskunta, maakunta- ja kuntavaalit pidetään siis yhtä aikaa

–      maakunta- sekä kuntavero ovat noin 12 %

–      maakunta hoitaa terveydenhoidon kokonaan omine sairaaloineen ja terveyskeskuksineen

–      Tukholman maakunta (Stockholms läns landsting) on monialainen toimija, joka vastaa mm. julkisesta liikenteestä  ja maankäytön suunnittelusta

–      Tukholma on kaukana maan kahdesta muusta suurkaupungista, joilla on läheiset suhteet naapurimaiden pääkaupunkeihin

Kokouksen jälkeen siirryimme buffetin puolelle nauttimaan maisemista, hyvästä ruuasta ja seurasta.

20.08.2012  

Aamu alkoi reippaalla kävelylenkillä osoitteeseen Fleminggatan 4, Stadsbyggnadskontoret, johon Tukholman kaupunkisuunnittelu kuuluu. Täällä joukkoomme liittyi neljä lentäen saapunutta retkeläistä. Meidät otti vastaan Arne Fredlund. Hän piti erinomaisen alustuksen, joka pohjautui vuoden 2010 lopulla hyväksyttyyn ohjelmaan Promenadstaden - Översiksplan för Stockholm. Siinä on neljä strategista päätavoitetta:

1) Tukholman keskustan vahvistaminen

2) Vetovoimaisiin painopisteisiin panostaminen

3) Kaupunginosien kytkeminen toisiinsa

4) Elävän kaupunkiympäristön edistäminen koko kaupungissa

Hieman vähemmälle ovat aivan viime aikoina jääneet alakeskusten/painopistealueiden kehittäminen (esikaupunkialueella 9, mm. Skärholmen ja Kista) sekä niiden välisten ja keskustan suuntautuvien yhteyksien kehittäminen. Pääpaino on ollut muissa kahdessa. Kaupunki on asettanut tavoitteekseen ottaa vastaan puolet maakunnan väkiluvun kasvusta, eli väkiluku nousisi 20 vuodessa miljoonaan. Tämä merkitsee valtavaa panostusta uusiin, yleensä suhteellisen keskeisiin huipputiiviisiin asuinalueisiin. Jo toteutuvia tai lähivuosina liikkeelle lähteviä suuria alueita oli useita, mm. Norra station Solnan vieressä, Siljan sataman eteläpuolella. Ne ovat toteutettua Hammarby-Sjöstadia suurempia. Ylikorkeaa rakentamista ei ollut tulossa, mutta 8-10 kerroksen lamellitalot olivat lähellä toisiaan.

Keskustelussa tuli esille seuraavaa:

–      kaikki puolueet, myös oppositioryhmittymä kannattavat niin vahvasti täydennysrakentamista, ettei nimbyilylle juurikaan jää mahdollisuuksia

–      korkea rakentaminen keskeisessä kaupunkirakenteessa saattaa tulla esille, mutta se on vähäistä

–      paikallisdemokratia eli kaupungin sisäiset lähikunnat ovat menettäneet vastuualueettaan viime vuosina, niille kuuluu enää peruskoulu ja päivähoito

–      autoliikenteen sääntely tietulleilla on itsestään selvyys ja muita keinoja on kehitteillä

–      kantakaupungin kehä 3-4 km keskustasta toimii muutoin, mutta läntiseen osaan ei näytä löytyvän varoja   

                                               

Lounalle matkattiin lähijunalla etelään Södermalmin keskiosaan. Lounasseuraksi olimme saaneet sisaryhdistyksen, Föreningen för samhällsplanering i Sverige, puheenjohtajan Carl-Johan Engströmin. Hän on voimakkaasti kasvavan Uppsalan kaavapäällikkö. Keskustelimme hänen kanssaan laajemmin yhdyskuntasuunnittelun painopisteistä sekä paikallisen seuran toiminnasta. Kutsuimme lisäksi ruotsalaiset kollegat vastavierailulle Suomeen.

Lounaan jälkeen kävelimme korttelin verran Landstingetin Tillväxt, miljö och regionplanering -yksikköön. Isäntinä meillä olivat Börje Wredén (tillväxt), Lena Söderman (tillväxt) ja Hans Brattström (regionplanering).

 

Stockholms läns landsting on suuri organisaatio, jolla monia toimintoja. Suuralueyhteistyöstä lähiläänien kanssa eli Mälardalenin alueella (myös kolme muuta maakuntaa kuuluu nykyisin yhteistiminta-alueeseen eli 1+6) kuultiin lyhyesti. Näimme tulos- ja taloustietoja ja saimme neljä julkaisua:

–      Regional utvecklingsplan för Stockholmsregionen (RUFS 2010) Så blir vi Europas mest attraktiva storstadsregion, 260 sivua ja mk.1:220 000 kartta, sekä sen lyhennelmä 24 s.

–      Miljöutmaning 2016 36 s., kestävä kehitys ja ilmastomuutos liiton eri toiminnoissa

–      Vuosikertomus 2011, lähes 100 sivua

Maakunnan (käännetään usein maakäräjät) päätoimiala on terveyden hoito. Huippusairaala on Karolinska Universitetssjukhuset, muita on viisi. Terveyskeskuksia on 200 eli yksi/10 000asukas.

Julkinen liikenne on toinen päätoimiala, sekä liikenteen hoito että investoinnit. Merkittävä metrolinja Hammarbystä saarten kautta Solnaan on rakenteilla.

Kartallinen suunnitelma on yleispiirteisempi kun Uudellamaalla, sillä se ei ole juridisesti sitova. Se tehdään kuitenkin niin vahvassa vuorovaikutuksessa maakunnan sisällä, kuntien ja mm. tieviranomaisten kanssa, että sillä on ratkaiseva vaikutus päätöksentekoon.

Shokeeravin tieto oli se, että väkiluku on kasvanut viime vuosina vahvasti, mutta asuntotuotanto romahtanut. Täten asumisväljyys on supistunut. (Tanskassa ja Norjassa on Ruotsia suurempi asumisväljyys ja Uudellamaallakin kasvu on vain puolet koko Suomen väljyyskasvusta). Vuosikasvu oli vuoden 2005 jälkeen 30 000-35 000 asukasta, mikä oli suurin kasvu koskaan.

Runsaan tunnin kiertoajelulla minibussissa Hammarbyn alueella oli oppaana sisarseuran edustaja Björn Cederquist Tukholman kaupungilta. Hän oli ollut mukana alueen suunnittelussa. Kiertokäynti oli hyvä kurkistus alueen nykytilaan muutama vuosi toteuttamisen jälkeen. Lapsiperheiden suuri osuus perustui jalankulku- ja joukkoliikeenvaltaiseen suunnitteluun, mutta myös pihojen leikkipaikka- ja kenttävarustukseen. Kaupan suuryksiköitä ei alueelle sallittu, vaan kaupalliset palvelut sijaisevat kivijalkatiloissa. Muutaman kilometrin päässä oleva suuryksikkö asettaa haasteen kivijalkakaupoille, mutta ne ovat toistaiseksi olleet kannattavia. Ajelu päättyi Viking Linen terminaaliin.

Kolmen ruokalajin illallisella laivan Food Garden -ravintolassa olimme vaikuttuneita valtavasta informaation määrästä. Keskustelussa todettiin maissa vietetyn ajan rajallisuus. Vaikka logistiikka oli toiminut kohtalaisesti,  matkan anti olisi ollut parempi, jos kokouspaikkaa ei olisi vaihdettu päivän aikana. Tästä jäi opittavaa seuraavien vuosien matkoille!

Hylätyt mökit, autiot rannat

Pasi Mäenpää

Vietin taas muutamiakin kesäpäiviä mela kädessä. Viime vuosina venesatamien ja retkisaarten puheenaihe – sään ja luonnonihmeiden lisäksi – on ollut veneilyn vähentyminen kallistuneen polttoaineen takia. Vesillä on autiota.

Melojia se nyt ei pääsääntöisesti haittaa, päinvastoin. Mutta veneilyssä on sosiaalinenkin puoli. Kesäisen rento näyttäytyminen ja leppoisa seurustelu rannoilla kuuluvat asiaan.

Tänä kesänä puhuttiin jo uudesta ilmiöstä: nyt mökitkin ovat tyhjillään. Melontaretkillä olen tätä ihmetellyt jo pitkään. Rannat ovat mökkejä täynnä mutta ihmisiä ei näy missään. Suomi on täynnä mökkejä. Isoja ja pieniä, piilopirttejä ja ökypaikkoja, hirttä ja lautaa, rantasaunalla ja ilman. On hoidettuja puutarhamaisia kukkapihoja ja umpeen kasvaneita pusikkopaikkoja, kallioita ja hiekkarantoja, kosteaa lepikkoa ja metsäistä varvikkoa.

Melon rantoja pitkin ja näen mökkipihat ja verannat läheltä. Liikun useammin kauniilla ilmalla kuin rumalla. Silti ihmisiä näkee hyvin harvoin. Kymmenestä mökistä yhdessä näkee elonmerkin. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se on auto. Auringonpaisteisena heinäkuun iltapäivänä rannoilla on korkeintaan lapsia. Poikkeuksen tekee lauantai-ilta, jolloin savuja vielä nousee.

Tuhansien järvien maassa, luonnon arvostuksen noustessa ja vapaa-ajan vieton tullessa yhä tärkeämmäksi  luonnonympäristöjen pitäisi olla Suomen tärkeimpiä resursseja. Mökit ovat luonnonläheisen vapaa-ajan vieton tärkein infrastruktuuri. Miten sitä voidaan hyödyntää näin tehottomasti?

Vai ovatko ne aina sisällä katsomassa formulakisoja? Onko mökeistä tullut huoneihmisen kakkoskoteja siinä mielessä, että niissä eletään kuin kerrostaloasunnoissa? Erona on vain näkymät ikkunasta ja tarjolla oleva mahdollisuus pistäytyä ulkosalla. Mökeiltähän vaaditaan yhä enemmän tekniikkaa ja varustelua. Siinä menee hyvät rannat hukkaan.

Myydään kansallisvarallisuus mieluummin venäläisille. Tai kehitetään edes mobiilipalvelu, jonka avulla satunnainen samoaja voi lainata yksin hylättyä mökkiä niin kuin eräkämppää.

Ilta ehtii ja jalkoja jo pakottaa. Reppu hiertää hartioita. Tekisi mieli oikaista koipensa katon alla lämpimän aterian päätteeksi. Silloin piippaa kännykkä kertoakseen, että tuon notkelman takana on yösija tarjolla. Mukana tulee omistajan terveiset, että avain on oven päällä ja kaapista löytyy kahvipööniä, jos omasi sattuivat loppumaan. Ja jos aamusella on vetreämpi olo, niin vajassa on iso Fiskars ja nurkalla lankomiehen kanssa kevätpuolella kaadettu pöllipino, jota sopii mataloittaa. Kaivon vesi voi olla sameaa mutta ei siinä myrkkyjä ole, aina on juotu ja hyvin voitu.

Melojalle riittäisi vähempikin. Kunhan saisi nousta laiturilta tai hiekkarannalta maihin, istuksia kalliolla eväiden ääressä ja kenties pitää pahinta sadetta saunan verannalla. Panna teltta nurmelle pystyyn. Nyt pitää jatkaa matkaa ja toivoa, että seuraavaan niemenkärkeen tai saaripahaiseen olisi jäänyt valtausmerkki laittamatta.

Laajennettu, mobiiliavitettu jokamiehenoikeus. Siinä olisi mitä myydä saksalaisellekin.