AALTO UUDISTUU - MITEN KÄY YHDYSKUNTASUUNNITTELUN?

Yhdyskuntasuunnittelun seuran tilaisuus 24.11. Laiturilla Kampissa keräsi salin täyteen yleisöä, noin 50 henkeä, läheltä ja kauempaakin. Samalla on heti todettava, että tilaisuudessa ehdotettiin myös vetoomusta MONITIETEINEN YHDYSKUNTASUUNNITTELUN OPETUS SÄILYTETTÄVÄ!, joka on nettiversiona allekirjoitetussa linkissä:

http://www.adressit.com/ytk-vetoomus

Keskustelu laiturilla oli pohtivaa eikä huumoriakaan unohdettu. Tilaisuuden tärkein anti lienee ollut kentän äänen ja tarpeiden välittyminen dekaani Petri Varstalle. Paikalla oli monia käytännön suunnittelijoita, virkamiehiä, kuntien, maakuntaliittojen, konsulttien, keskusvirastojen, Safan jne. edustajia. Tilaisuuteen oli pyydetty kolme alustajaa: dekaani Petri Varsta Insinööritieteiden korkeakoulusta, rakennusneuvos, yhdyskuntaryhmän päällikkö Matti Vatilo ympäristöministeriöstä, varatuomari, viraston päällikkö Lauri Jääskeläinen Helsingin rakennusvalvontavirastosta. Viimeksi mainittu on myös Rakennettu Ympäristö-lehden päätoimittaja.

Dekaani Varsta kuvasi Aalto-yliopiston rakenteita, urapolkujärjestelmää, YTK:n ja Maanmittaustieteiden laitoksen yhdistymistä uudeksi Maankäyttötieteiden laitokseksi. Asian hahmottamiseksi Varsta kävi läpi myös tulevan laitoksen painoalat ja suunnitellut professuurit. Planning -oppiala tulee muodostamaan sillan maankäyttötieteiden ja uuden taidekoulun välille. Tätä yhteistyötä tuetaan uudella toiminta-alustalla, jotta alan opetuksessa ei muodostuisi railoa kahden syntyneen koulun välille. Ihmislähtöinen elinympäristö -hanke, jota arkkitehti, TKT Aija Staffans YTK:ssa valmistelee, tulee nousemaan merkittäväksi sillaksi uutta toimintaa käynnistettäessä.

Rakennusneuvos Matti Vatilo valotti tulevia tarpeita YTK:n/Maankäyttötieteiden laitoksen alalla todeten, ettei alakohtainen koulutus enää riitä ja että osaajista on kasvava pula. Hän piti skandaalina YTK:n monialaisen täydennyskoulutuksen lopettamisuhkaa ja totesi samalla, ettei Aalto voi yksinään tehdä tällaista päätöstä, koska YTK:lla on valtakunnallinen rooli. Tämän kirjoittaja yhtyy täysin hänen näkemyksiinsä, jotka ovat alan sisältä päin nähtyjä. Samalla Vatilo kehotti uutta laitosta hakemaan kumppaneita Aallon rajat ylittäen. Hän näki tulevan kehityksen vaaroina YTK:n valtakunnallisen roolin liudentumisen, monitieteisyyden ja moniammatillisuuden kutistumisen. Samalla hän piti lupaavina uuden maankäyttötieteen laitoksen professuurinäkymiä, samoin potentiaalista synergiaa.

Vatilon mielestä maankäyttötiedettä ei voi olla ilman elävää yhteyttä alan arkeen. Kokonaisuutena hän näki YTK:n siltana, jonka tärkeä arvo on kriittisessä ja monitieteisessä tutkimuksessa. Siihen tarvitaan arjen ja sitä tulkitsevan teorian vuorovaikutusta. Koko YTK:n pitkä kurssi on syntynyt kansallisesta tarpeesta.

Lauri Jääskeläinen aloitti puheenvuoronsa päivän suhdanteista ja totesi, ettei kuntapuolella ole mahdollisuutta kouluttaa väkeään markkinahintaisilla kursseilla. Silti kunnat ovat yhteiskunnassamme avaintoimijoita. Hän totesi, että arkkitehtien pitäisi opiskella myös ns. kovia asioita, kuten sopimusten tekoa ja kunnallista päätöksentekoa. On tärkeää, että uuden taidekoulun puolella innostetaan tällaiseen.

Yleisöpuheenvuoroissa tuotiin esille uudenlaisen planner -koulutuksen tarve sekä vaatimus YTK:n täydennyskoulutuksen säilyttämisestä. Rakennusfoorumi tulee järjestämään jatkoa tälle keskustelulle 13.12.2011.

Hilkka Lehtonen 28.11.2011, professori emerita, TKT, arkkitehti safa

Selvitys Yhdyskuntasuunnittelu-lehden kehittämiseksi on valmistunut!

Tutustu kyselytuloksiin kansainvälisten lehtien käytännöistä ja kotimaisten avainhenkilöiden näkemyksistä ja katso, millaisia suosituksia tekijät lehden kehittämiseen esittävät.
Kommentoi, kritisoi, tee parannasehdotuksia - kaikki palaute on oikein tervetullutta!
Toimituskunta linjaa lehden kehittämistä selvityksen ja palautteen perusteella. Voit kommentoida lehden selvitystä tässä blogissa.

Selvitys löytyy täältä.

"Rakennusliike kivettyy kaupunkiyksiköksi"

> InTo

KEKSI TERMI !!

Murisin yss-lehden täydennysrakentamisnumeron Pro Teesissa että täydennysrakentaminen on terminä huono, ellei jopa *****. Kaivelemaan jäi se kun ei ollut kuitenkaan tarjota mitään korvaavaa tilalle. Kaavoituskritiikille tyypillisesti esitin vain epäkohdan.

Sittemmin olen hampaita pestessäni usein miettinyt tätä uutta tarpeellista sanaa. Sato on ollut heikko. Englannin kielen kautta asiaa on jotenkin helpompi lähestyä, koska enkussa on totutta kaikenlaisiin uudis-, yhdys- ja etu/takaliitesanoihin. Jos ottaa pohjaksi kaavoitustermit urban desing ja zoning, niin voisi saada seuraavia; URBAN RESIGNING / URBAN REZONING / URBAN DEZONING

Suomeksi homma on vielä vaikeampaa. Jos halutaan korostaa täydennysrakentamisen laadullisia piirteitä niin voisi yhdistää IT-termin upgrade(päivitys) kaavoitukseen. Tuloksella: ALUEPÄIVITYS. Jos taas lähtisi populistisempaa termiä hakemaan, niin voisi ottaa paljon käytetyn UUDIS -liitteen tuloksella UUDISKAAVOITUS tai UUSKAAVOITUS ...tai RE-liitteen henkeen TAASKAAVOITUS.

Kaikki ovat aika heikkoja.

JOTEN esitänkin tätä blogia elävöittävän kilpailun termin keksimisestä!

KEKSI PARAS TERMI täydennysrakentamiselle ja VOITA KUNNIAA!

(lisäksi allekirjoittanut lupaa tarjota voittajalle oluen seuraavassa yss-lehden karaoke-illassa..)

Vapaan keskustelun puolesta,
Teemu

Bloggaa sähköpostilla!

Blogiin voi kirjoittaa suoraan lähettämällä sähköpostia. Pyydä lähetysosoite toimitussihteeriltä, yhteystiedot ks. http://www.yss.fi/ysslehti.html

Onko kaupunkisuunnittelu pokeria?

Eilen oli vuotuinen kaavoitusalalla toimivien ammattiliittojen järjestämä kaupunkisuunnitteluseminaari, jossa esiteltiin projekteja arvojen näkökulmasta. Tilaisuuden avasi europarlamentaarikko Satu Hassi. Hän korosti kaavoituksen merkittävyyttä maailman pelastamisessa ilmastotragedialta. Esimerkkinä hän käytti Freiburgia, jossa on tehty maankäyttöön ja rakentamiseen liittyviä päätöksiä vastoin elinkeinoelämän arvoja. Hassi kunnioitti Freiburgin kykyä pitää päänsä, eli pokerinsa.

Pentti Murolen ja Taru Niskasen Ammanin hankkeen esittelyssä kuvattiin tätä samaa pokeripeliä graafilla, jossa suunnittelua dominoivat arvot poukkoilevat projektin edetessä ja päätyvät pelin loputtua jonkun pelaajan(toimijan) eduksi.

Arvoista puhui myös VTT Sampo Ruoppila, joka vertaili Helsingin ja Tallinnan kaupunkisuunnittelua. Tallinnan heikkous oli liian vähäinen kontrolli. Helsingin heikkous oli liiallinen kontrolli. Pokeripelin kannalta voisi siis sanoa että Tallinna ei edes pelaa. Potit menee miten menee. Helsinki taas pelaa, mutta voittaako se? Ja jos voittaa niin mitä se voittaa? Ruoppilan mukaan Helsingin suunnittelussa (arvo)pokerin voittavat liian usein yksitoikkoisuuden ja rakennusteollisuuden arvot.

Kaupunkisuunnittelun pokerissa vastapelaajia on useita ja he tekevät sekä tietoisesti että tiedostamattaan "pelaajaliittoja". Liitot syntyvät kun tahtotilat lopputuloksesta ovat yhteneväiset vaikka arvot ja syyt olisivatkin erilaisia (esim. Katajanokan Hotelli). Mutta mikä on kaupungin tahto ja mitkä ovat sen taustalla olevat arvot? Kenen kanssa kaupunki päätyy "pelaajaliittoon"? Saako kaupungilla ylipäätään olla omaa tahtoa kaupunkisuunnittelun vaihtoehtojen joukossa? Aina kun on jotain mieltä, niin jotkut eivät ole samaa mieltä. Saako Kaupunki olla eri mieltä kenenkään kanssa? Entä kaupungin virkamiehet asiantuntijoina ja suunnittelijoina? Saako heillä olla mielipide ja saako sen eteen pelata Pokeria?

Urbaani Finnkampen (Pasi Mäenpää)

Kävin aikakoneella tulevaisuudessa. Vanha sanontahan kuuluu, että mitä Ruotsissa tänään, sitä Suomessa viiden vuoden päästä. Ollaanko kaupunkisuunnittelussa vielä naapurin jälkijunassa vai jo menty ohi?

Göteborg näyttää, että kulutuskaupunki voi mennä liian pitkälle. Sen rautatieasemalta avautuva ydinkeskusta on yhtä ja samaa katettua tai kattamatonta kauppakatua. Asuntoja ja asumiseen liittyviä toimintoja ei ole. Kaduilla tungeksii väkeä, mutta eri aikaan rakennettujen miljöiden vuorottelukaan ei estä kokemasta, että tässä kaupunki on kuollut. Oikeaa, sekoittunutta kaupunkia pitää etsiä kauempaa, vanhojen vallihautojen ja puistoringin ulkopuolelta. Helsinki on vasta tällä aavikoitumisen tiellä eikä ehkä ajaudu yhtä pitkälle. Jälkijättöisyys on hyväksi, siitä piste meille.

Tukholman Kulturhusetissa käyn monta kertaa katsomassa kaupungin keskustan pienoismallia, johon on havainnollisesti sijoitettu uudet suunnitelmat ja kehitysalueet. Missä on Helsinginniemen pienoismalli? Piste ruotsalaisille.

Göteborgissa taas keskustan ranta-alueiden suunnittelua esittelemään on avattu iso näyttelypaviljonki Älvrummet (www.alvstranden.com). Sitä miehittävät joka päivä kaupunkisuunnitteluviraston edustajat, joista osa on alueesta vastaavia arkkitehteja. Halukas saa henkilökohtaisen esittelykierroksen ja asiantuntevan keskustelukumppanin. Kehun tilaa ja konseptia hienommaksi kuin mitä meiltä löytyy. Ei tällaista ole missään muualla maailmassa, kuuluu vastaus. Suomessa kaupunkisuunnittelijoiden ylemmyydentunto ilmenee kyvyttömyytenä vastaanottaa kritiikkiä. Piste pois molemmilta.

Ruotsalaisiin esikuviin verrattuna Laituri on turhan akateeminen. Helsinki vastaa avaamalla Jätkäsaaren suunnittelusta kertovan näyttelytilan vanhaan Huutokonttoriin vuonna 2011 (www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/419). Se tulee turhan myöhään. Mieluummin saisi tietoa kuin mielikuvamuokkausta, jota nyt harjoitetaan Madonna-konserteilla ja onnettomalla ”jätkä”-mainonnalla.

Tukholman Hammarby Sjöstad on yksi Jätkäsaaren esikuvista. Se näyttääkin hienolta, kun varmaan vihoviimeisenä suomalaisena urbanistina työntelen lastenvaunut sen halki. Taloissa ja miljöissä on vaihtelevuutta. Arkkitehtuuri viittaa milloin Bauhausiin, milloin palazzoon. Lapset leikkivät hulevesipurossa. Komeimmat talot ovat asumisoikeusasuntoja. Sitä nykytyyliä en ymmärrä, että uuden alueen läpi jyrätään yksi leveä prospekti: sellainen on myös Amsterdamin Ijburgissa ja Kööpenhaminan Ørestadissa. Täällä pääkadun varteen on saatu kiitettävästi kauppoja ja palveluja. Kurja tuomita etukäteen, mutta Jätkäsaaressa sama ei onnistu. Tukholmalle piste.

Myös Göta-joen rannalle kauppa- ja satamakaupungiksi vuonna 1621 perustettu kaupunki aikoo avautua rantaan. Kuulostaa hassulta mutta kuulostaa myös Helsingiltä. Niin moni muukin asia. Göteborg pyrkii olemaan ”i världsklass”, maailmanluokkaa, esimerkiksi tapahtumakaupunkina. Sama tuttu retoriikka löytyy Tukholmasta. Sitä varmaan vahvistaa kauniin lauantaipäivän Zombiewalk, lauma eläviä kuolleita, jotka pelottelevat mummoja pitkin Drottninggatania. Kaikki hulluus ei ole suomalaista. Ei pisteitä.

Kysyn, mitä kaupunkisuunnittelu aikoo tehdä Göteborgin kansainvälistä mainetta saavuttaneelle lähiöongelmalle. Vastaus on, että rakentamalla lisää asuntoja keskustaan saadaan koko kaupungin asukaskunta kiertoon ja köyhien asuntojen hinnat laskuun. Eikös tämä ole meikäläinen porvariteoria? Täydennysrakentamista palvelevat vain uudet esikaupunkilaisten liikkumista tukevat liikennesolmut.

Helsingillä on sentään Esikaupunkien renessanssi -projekti ja sen vakava yritys muistaa myös lähiöitä. Piste Stadille.

Tukholman ajankohtainen rakennusuojelukeskustelu koskee Gunnar Asplundin maineikasta kaupunginkirjastoa. Sen laajennussuunnitelma tuotettiin kansainvälisellä kilpailulla mutta toteutuspeli vihellettiin poikki. Julkinen keskustelu kääntyi vastaan. Meillä Katajanokan hotellihanke yritetään viedä läpi yleisen mielipiteen vastatuulesta huolimatta. Ruotsissa keskustelu on tärkeä juttu, meillä haittatekijä. Erä naapurille.

Tukholmassa on Rinkebyn maailmannäyttely kertomassa, millaiseksi Suomikin voi maahanmuuttokriitikoiden painajaisissa tulla. Nousen siistiltä metroasemalta auringonpaisteeseen aukiolle, jossa myydään vihanneksia ruskeaihoisten ikämiesten paistatellessa päivää. Hui. Sivummalta löytyy mustaa nuorisoa parkkipaikoilta. Pelottaa. Kuluneen näköistä mutta siistiä. Kolmikerroksiset talot pihoineen ovat karun kotoisia, asukkaat eivät. Avoimista ikkunoista kuuluu perhe-elämän ääniä. Hassua, että lautasantennit eivät olekaan merkki vauraudesta.

Teollisen kaupungin dystopia oli hierarkkinen Fritz Langin Metropolis. Globaalikaupungin kauhukuva on kaupunki, joka on samanlainen kuin omani mutta kuitenkin toisenlaisten asuttama. Hierakkinen, vertikaalinen luokkatoiseus on vaihtunut horisontaaliseen, alkuperä- ja elämäntapatoiseuteen. Rinkeby on Apinoiden planeetta.

* * *

Tämä on Yhdyskuntasuunnittelun seuran blogin ensimmäinen kirjoitus. Jatkoa seuraa ja kirjoittajat vaihtuvat. Kommentointi on toivottavaa. Blogi on ajankohtainen keskustelupaikka kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneille.